Eläkkeelle jääminen on terveysriski?

Eläkkeelle jääminen on terveysriski?

posted in: Blogi, Vieras, Yleinen | 0

Vieraskynä

Eläkkeelle jääminen on terveysriski, joka voi toteutua kohtalokkaasti. Olen juuri jäämässä eläkkeelle ja olen siitä onnellinen, mutta olen pohtinut elämänvaihettani myös vakavasti. Todella moni, tutkimuksienkin mukaan, ei vietä pitkiä onnellisia, hyvin ansaittuja vapaaherra-aikoja vaan kuolee ensimmäisen eläkevuotensa aikana. Erityisesti sellaiset suoritus- ja työkeskeiset miehet kuten minä. Suosittelen tätä pohdintaa muillekin.

 

Karmea opetus

Yöllä hotellihuoneemme ovelle koputettiin raivoisasti. Huoneemme numero sattui olemaan vielä 112. Lomamatkamme loppui siihen ja matkasta toipuminen jatkuu yhä. Ovella oli ryhmämme jäsen, rouva viereisestä huoneesta, joka huusi hädissään, että ”Masa* on kuollut”. Tuossa hetkessä siirryimme vaimoni Raijan kanssa pois lomalaisuudesta ja olimme sekunnissa matkanjohtajia, jota teemme paljon joka vuosi. Raija otti rouvan huomaansa ja alkoi hoitaa häntä. Minä syöksyin naapurihuoneen ovelle elvyttämään sydänkohtauksen saanutta Masaa.

Totesin kauhukseni, että ovi oli lukossa ja Masan vaimon avain oli vahingossa jäänyt huoneeseen. Ovi oli niin tukeva, etten ajatellut murtaa sitä vaan juoksin nopeammin kuin varmaan kukaan ikinä tuossa hotellissa kolme kerrosta alemmaksi hakemaan yleisavaimen respasta (jossa luojan kiitos oli yöpäivystys) ja pyysin soittamaan ambulanssin. Yövahti reagoi nopeasti ja jatkoin taas juoksua yläkertaan. Masa makasi sängyssä kuin olisi rauhassa nukkunut, mutta hengitystä ei tuntunut sieraimissa eikä pulssia tuntunut. Aloin välittömästi sydänpainelun ja suusta suuhun puhaltelun. Masa oli lämmin ja keuhkot nousivat ja laskivat hyvin elvytyksessä. Pyysin paikalle saapunutta matkaopasta nostamaan Masan kanssani lattialle, koska sänky antoi liikaa periksi, vaikka olin laittanut hotellikansion Masan selän alle.

Järkytyin kuullessani, että ison suomalaisen matkanjärjestäjän patikointimatkan ainoa matkaoppaamme ei ollut saanut minkäänlaista ensiapukoulutusta. Meidän omilla patikointimatkoillamme on aina kaksi opasta, koska kuka katsoo ryhmän perään, jos oppaan pitää lähteä viemään asiakasta sairaalaan? Pidin oppaalle ensiapukurssia samalla kun elvytin, koska tarvitsin apua, olin uupumassa. Elvytys on raskasta puuhaa, sain todeta.

Puolen tunnin päästä tuli ambulanssiryhmä joka totesi sähköisten sydänelvytysyritysten jälkeen Masan kuolleeksi ja kiitti minua siitä että hän oli saanut määräyksien mukaisen vähintään puolen tunnin mittaisen elvytysyrityksen. Pyyhin hikeä ja riensin katsomaan kuinka vaimoni Raija piti tärisevää leskeä sylissään sängyssämme. Raija oli antanut hänelle rauhoittavaa luontaislääkettä, joka näytti auttavan. Sen jälkeen meidän oli otettava tehtäväksi suruilmoituksen vieminen muille matkalaisille ja muitakin velvoitteita, koska matkaoppaamme oli aivan shokissa ja lamassa eikä kyennyt suoriutumaan tehtävistään. Meidän surumme pystyi tulemaan itkuna vasta lentokoneen penkillä kun katsoimme ikkunasta kenttähenkilökuntaa lastaamassa lyijyarkkua, jossa Masa siirrettiin koneemme ruumaan.

*Nimi on muutettu

Mitä opit olivat?

Sen lisäksi että kannattaa valita tarkkaan matkanjärjestäjänsä ja hotellinsa tästä oppi sen, että jokainen matka voi olla viimeinen. Hienoa oli se, että Masan viimeiseksi elinpäiväksi jäi matkan siihen saakka paras päivä, jolloin hän oli vaimonsa kanssa todella onnellinen, eikä aavistanut tulevaa mitenkään, koska hän oli onnellinen, rentoutunut ja hyväkuntoinen.

Syy sydämen tai aivojen pettämiseen ensimmäisenä eläkevuonna, juuri kun kaikki tuntuu ihanalta ja on päässyt henkisestikin eroon töistään, voi olla healing peak, paranemiskriisi, yhdistyneenä huonoon perimään. Tämä Meta healthistä tuttu käsite tarkoittaa, että kun vieteriä on vedetty paljon johonkin suuntaan, se ei lauetessaan palaa heti keskikohtaan vaan ponnahtaa ensin toiseen suuntaan kuin kumipallo. Joka hetki työelämässä täynnä adrenaliinia olleet verisuonet ovat olleet apposen auki ja pitkäaikaisessa rentoutumisessa suonet supistuvat, jopa alle normaalitilan ja pam, tulee tukos.

 

Eläkkeelle jääminen on terveysriski, jonka voi hallita

Kehotankin sinua eläkeiän kynnyksellä oleva toverini empaattisin ajatuksin: hidasta ajoissa, opi viimeistään nyt oikea asenne ja arjen tavat, jotka pitävät sinut elossa pitkään antoisilla eläkevuosilla. Laskeudu lempeästi eläkkeelle. Tee ainakin nämä asiat:

 

– tee aidosti sinulle tärkeitä asioita

– valitse kaikessa vihdoin merkityselämä

– luovu kiireestä

– vietä enemmän ja enemmän aikaa luonnossa

– jätä pois kehoa stressaavia elementtejä

opiskele vinkkejä miten tuo listan voi toteuttaa

Kenen intressi on päästä sinusta eroon heti eläkeiän alussa?

Työmatkaksi muuttunut lomamatkamme alleviivasi sitä mitä olen paljon pohtinut oman eläkkeelle jäämiseni yhteydessä. Suomen yhteiskunta haluaa sinusta kaiken irti, sehän on yhteiskunnan tehtävä. Saat koulutusta, palveluverkon, tukea elämän vaikeissa tilanteissa jne mutta sinua käytetään myös hyväksi. That is the deal. Paitsi jos pidät oman elämäsi omassa päätösvallassasi,etkä liity Masan joukkoon juuri eläkkeelle jääneenä työmyyränä, joka kuolee ensimmäisen vuoden sisällä eläkkeelle jäätyään. Koska monelle käy näin, tilastollisestikin.

Juttelin erään yliopiston tutkijan kanssa, joka vahvisti että näin on ja että se tiedetään. Hän totesi, että tätä ilmiötä ei ilmeisesti edes pyritä aktiivisesti estämään, koska se on valtava yhteiskunnan etu.

 

Varsinainen lottopotti – yhteiskunnalle

Eläkkeelle jäävä työmyyrä, pidennetyn työuran ja paljon ylitöitä tehnyt uurastaja on juuri se, joka on tuottanut eniten rahaa työeläkekassaan mutta nauttii niistä vähiten, jos sattuu kuolemaan ensimmäisen eläkevuotensa aikana. Hän joka laskeskeli elävänsä leveästi hyvän eläkkeen turvin kalliissa etelän kohteessa golfaten mutta ei päässyt ikinä sitä toteuttamaan. Haluatko sinä olla yhteiskunnan lottopotti?

Varsinkin 4 %:n kertymä viimeisinä vuosina sai hyvästä eläkkeestä haaveilevan ja velvollisuuksia hoitavan työmyyrän tekemään paljon ylitöitä viimeisinä työvuosinaan – ja huikean sakkauksen eläkeiän koittaessa. Tyhjyys ja stressi elämän ylitiiviiden verkostojen poistumisesta tai healing peak ovat saaneet monen kuolemaan jopa viimeisinä työpäivinään tai ensimmäisinä eläkepäivinään. Mutta vaara väijyy siinäkin, että on aidosti päässyt kunnolla irti töistään ja rentoutunut syvällisesti – kuten ilmeisesti Masa.

 

Tee jotakin – itsesi tai kaverisi kohdalla

Jos luit tämän blogin ja jäit pohtimaan sitä, kerro ajatuksiasi Autuuttaaivoille Facebookin juttupäivityksen kommenttipalstalla. Onko sinulla tuttuja, jotka ovat kuolleet ensimmäisen eläkevuotensa aikana? Jaa halutessasi jutun linkki kavereillesi, jotka ovat vaaravyöhykkeessä. Tähän vain eläkkeiden maksumiehenä olemisretkuun ei kannata mennä.

– Kirjoittaja Jouko Kivimetsä, 63 v. Espoo