Kirjoitin intuitiosta Opettele luottamaan intuitioon blogipostauksessani ja haastoin teitä lukijoita kertomaan omakohtaisia intuitiotarinoitanne. Lämmin kiitos kaikista ihanista palautteista ja kertomuksistanne.
Ensimmäinen intuitiotarina julkaistaan kirjoittajan toiveesta nimimerkillä Hilja.
Olin lukion jälkeen miettinyt mitä tehdä, mitä opiskella. Hain yliopistoon, en päässyt. Olin tekstiiliteollisuuden parissa jonkun vuoden oppisopimuksilla, mutta jotenkin sielu kaipasi muutakin. Vaihdoin työpaikkaa koulutuksen puolelle ja viihdyinkin vähän aikaa. Olin siis etsimässä itselleni sopivaa työtä, en opiskelupaikkaa. Mutta näinkin lehdessä ilmoituksen koulutuspaikasta vieraalla paikkakunnalla. Tiesin heti , että SIINÄ se elämäni rakkaus on! Sielu vain huusi, että ”Tänne on haettava! Tätä olet etsinyt!”
Yleishaussa hain, jännitin saanko paikan ja valmistelin elämääni toisella paikkakunnalla. Pääsin ja rakastin joka solullani kaksivuotista kirjastovirkailijan koulutusta. Lama tosin vei virkailijoiden paikat valmistuessamme, mutta olen päässyt työllistämistuella tekemään tämän alan töitä useampaan otteeseen. Ja saanut sieltä aineksia oman ”sivistykseni” avartamiseen. Että yhdestä lehti-ilmoituksesta on kiinni yksi elämän suunta!
Koti löytyi
Toinen merkillinen sisäinen valppaus johti nykyiseen asuntoomme, kotiimme. Tämä on sellainen tietylle ammattiryhmälle alun perin rakennettu rivitalo, josta harva edes tietää, että on vuokratalo kuitenkin. Entisen asuntomme naapuri vain ohimennen lauseessaan kertoi sukulaisensa muuttavan tästä talosta pois. Eli asunto vapautuu nopeasti – olimme juuri saaneet silloisesta asunnosta vuokrasopimuksen irtisanomisen.
Tiesin vain jossain sopukassa, että on otettava heti yhteyttä vuokranantajaan, vaikka tietoja ei ollut vielä missään yleisesti näkyvissä! Ja kävi niin, että se edellä mainittu naapuri olikin jo ehtinyt kehua meitä vuokraajalle, joten saimme asunnon kuin lennossa! Tässä oli jotain maagista mukana, ja tunne oli vahva ennen asunnon näkemistä, että tuonne me muutamme! En siis edes kysellyt mistään muualta asuntoa; isompaa tai halvempaa tai lähempänä palveluja. En ole katunut tähän asuntoon muuttoa.
Joskus on lenkille lähtiessä ollut merkillinen kutsu tiettyä lenkkiä tai kaupunginosaa kohtaan, niinpä olen päättänyt poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta. Ja kuinkas ollakaan, juuri silloin olen yllättäen tavannut jonkun ihmisen, jonka kanssa olemme keskusteleet jostain merkittävästä. Jostain tulevasta tapahtumasta tai joku tarvinnut apua – sellaista tietoa, mitä ei näe lehdistä tai vaikka facebookista. Vain kasvokkain jutustelemalla saatavissa olevaa uutta tai muuten tärkeää informaatiota.
Sisäinen sähköistyminen
En näe äitini ja isoäitini tavoin ns. etiäisiä tulevista ihmisistä, mutta on tunne: on pakko kuunnella oma sisäinen sähköistyminen, pieni tönäys tiettyjä ajatuksia kohti. Ei niitä osaa selittää, mutta onneksi olen jo oppinut niitä tunnistamaan. Itse harrastan kirjoittamista ja ihan tekemisen vuoksi osallistun välillä erilaisiin kirjoituskilpailuihin. Tiedän jo heti kannattaako harkita, joku sisälläni alkaa heti työstää tekstin runkoa tai sitten hiljaisuus laajenee. Tämä ei kai ole mistään itsetunnosta tai muusta kiinni – monia lajeja tullut kokeiltua, mutta joskus ”tekstipyyntö” vain pakottaa toimimaan. Kuten nyt – muitakin asioita olisi ollut tehtävälistalla tässä iltapäivässä.
Lisäisin tämän vielä, vaikka vähän arastelen tästä kirjoittaa – ettei nyt kaikki luule olevansa erityisherkkiä, kun siitä on enemmän juttuja. Mutta luin Juhani Mattilan Herkkyys ja sosiaaliset pelot loka-marraskuulla. Se oli kuin luotijuna sieluun! Ikään kuin hän olisi kävellyt minun päässäni! Tiesin jo silloin, että nyt oma itsetuntemukseni saa uutta aineistoa. Myöhemmin tein mm. erityisherkkyystestejä ja pam! Siellähän sitä minun tarinaa olikin joka paikassa. Että tämä ”muoti-ilmiö” oli minun intuitiivinen kivijalkani. Nyt asettelen oman sieluni tetris-palikoita uuteen järjestykseen ja ymmärrän elämääni paremmin. Tässä on sisäinen ääni vahvasti mukana!