Kuormittavat elämänkokemukset, sairaus tai läheisen kuolema sekä unettomuus saavat monien aivot ylikuumenemaan. Mutta tuiki tavallinen arkikin voi rokottaa muistia, jos päiviämme leimaavat pirstaleisuus, kiire, jatkuva stressi ja moniajo eli monen asian tekeminen yhtä aikaa.
Jos emme keskity, emme muista emmekä opi
Muisti joutuu koville, kun sitä tykitetään liiallisella tiedolla ja tehtävillä sekä toistuvilla keskeytyksillä. Aivotutkijoiden mukaan jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää vähintään parikymmentä minuuttia palata työn alla olevaan asiaan. Ehtiikö kukaan oikeasti tehdä 20 minuuttia töitä keskeytyksettä ylipäätään? Ehkä yöllä kun lapset nukkuvat, facebook on hiljentynyt eikä kukaan enää kehtaa tekstailla…
On suorainen myytti, että palaverissa tai oppitunnilla pystyisi seuraamaan herpaantumatta keskustelua tai opetusta ja samanaikaisesti selaamaan tai päivittämään facebookia, tekstailemaan tai vastaamaan meileihin.
Jos tarkkaavaisuus jakaantuu moneen suuntaan, ei uusi tieto koskaan pääse varastoitumaan kunnolla muistiin. Se vilahtaa ohi ja katoaa, vaikka varastotilaa olisi aivoissa yllin kyllin.
Jos emme keskity, emme myöskään pysty painamaan asioita pitkäkestoiseen muistiin. Oppiminen ja muistaminen on mahdotonta ilman tarkkaavaisuutta. Näin sanoo myös Torkel Klingberg, Tukholman Karoliinisen instituutin kognitiivisen neurotieteen professori ja kirjan Den översvämmade hjärnan kirjoittaja.
Stressi ja unettomuus nakertavat muistia
Kun stressaamme, nukumme huonosti, ja jo tämä riittää muistin takkuamiseen. Itsekin olen kokenut muistin takkuamisen kovan stressin tähden.
Muutto uuteen kotiin, muutoksia työkuvioissa, haasteita ihmissuhteissa ja kesätalomme remonttia. Siinä oli monta kuormittavaa tekijää yhtä aikaa arjen päällä.
Kun päivän tunnit eivät riittäneet, nipistin yöunista, ja niin oltiin tilanteessa, että muistini alkoi tökkiä. Tiedän tarkalleen, että unesta ei kannattaisi nipistää, sillä jos yöuni jää liian vähäiseksi, seuraava päivä on kuin sumussa kulkemista, ja muisti ei pysy menossa mukana.
Onneksi tiedostin asian ja otin omaa aikaa ja lomapäiviä. Sain katkaistua stressin tykityksen. Keskityin rakkaisiin, lukemiseen, saunomiseen, luontolenkkeihin metsässä ja pitkiin yöuniin. Nyt pääni on taas paikoillaan, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän kannattaa kiinnittää huomiota aivojensa hyvinvointiin.
Keskustietokoneemme on kestävä ja sitkeä, mutta pirstaleinen ja moniajoinen elämämme tekee muistamiselle hallaa, jos emme tiedosta ongelmaa ja hidasta tietoisesti ja perusteellisesti.
Liikuntaa muistipilleriksi
Entä miten voi hidastaa ja hätäjarruttaa ja estää aivojaan ylikuormittumasta?
Ensiavuksi kannattaa ottaa teholiikkuminen. Kun liikuttaa kehoaan, alkaa pää väistämättä voida paremmin. Uusia aivosoluja syntyy ja kehon omat hyvänolon täsmähuumeet endorfiini ja oksitosiini lähtevät liikkeelle. Sykettä kohottava liikunta lisää verenkiertoa aivoissa ja monet päivän aikana solmussa olevat asiat loksahtelevat paikoilleen.
Liikuntaa suosittelen aivan kaikille muistipilleriksi. Tutkimusten mukaan jo puolen tunnin sykettä kohottava liikunta-annos päivässä puolittaa riskin sairastua dementiaan. Liikunta on myös hyvä masennuslääke. Monien tutkimusten mukaan liikunta tehoaa lievään ja keskivaikeaan masennukseen yhtä hyvin kuin lääkkeet ja psykoterapia. Lisäksi liikunta helpottaa usein univaikeuksiakin.
Ja jos liikunnasta kaipaa lisähaastetta muistilleen, kannattaa ilmoittautua tanssitunnille, kokeilla jotain kamppailulajia tai vaikka taiteilla yksipyöräisellä. Tanssin monimutkaiset koreografiat tai vastustajan liikkeiden ennakointi kamppailulajissa sekä täydellisen keskittymisen tarve tekevät erityisen hyvää muistille.
Mindfulness ja jooga tuovat tähän hetkeen
Enkä voi liikaa kehua mindfulnessia ja joogaa apuna muistiongelmien ratkomisessa. Kummatkin katkaisevat ajattelun jatkuvan tykityksen ja tuovat meitä tähän hetkeen. Keskittyminenhän on juuri tässä hetkessä olemista, tässä kehossa ja tässä tilassa. Ajattelu vie meitä menneeseen ja tulevaan, joten tämä hetki jää elämättä.
Teknologia orjuuttaa meistä yhä useampia. Joku laite on miltei jokaisen kädessä tai korvalla. Kun katsoo ympärilleen bussissa, työpaikalla, ravintolassa, marketissa ja oikeastaan missä tahansa, saa hyvän läpileikkauksen tästä ajasta: vain harva elää tässä hetkessä.
Elämän ainutkertaiset hetket lipuvat ohi, ja monen pää on vaarassa ylikuumentua, ja oikosulku, dementia, uhkaa jo entistä nuorempia.
Siksi muistutankin, että laite on edelleen hyvä renki mutta huono isäntä. Aivoja kannattaakin lepuuttaa ainakin muutaman tunnin päivässä pistämällä laite kiinni. Näin varjelee muistikultaansa ja saa nauttia tolkullisista eläkepäivistäkin.
Teksti: Raija Kivimetsä