Paratiisini ja pakopaikkani sijaitsee maaseudulla Pohjois-Karjalassa. Siellä aika hidastuu ja mieli lepää. Kaikkialla on hiljaista ja rauhallista. Levähdyskeitaamme sijaitsee aivan metsän reunassa, ja kun pimeä laskeutuu, se on todellista pimeää. Arkinen piinaava melu ja valosaaste ovat tipotiessään. Mikä todellinen aivojen autuus!

Useimmat meistä elävät melumatto ympärillään. Toimistossa työskentelevänä kamppailen aivan toisenlaista melua vastaan kuin esimerkiksi opettajat, metallimiehet tai rakennustyöläiset. Lastentarhanopettajan työpäivään kuuluu itkua, kirkumista, kikatusta, huutoa, töminää ja kolinaa. Kauppakeskuksessa työskentelevän päivä täyttyy kuulutuksista, kassakoneiden piipityksestä, pullojen kilinästä ja kolinasta, turruttavasta taustamusiikista, itkevistä lapsista ja tiuskivasta asiakkaista. Melulta on haastavaa päästä karkuun.

Melu laittaa kehon hälytystilaan

Tutkimusten mukaan joka kolmas altistuu työssään häiritsevälle melulle. Harva kuitenkaan tajuaa, että kireys ja uupunut olo töiden jälkeen voi johtua jatkuvasta taustamelusta. Melu myrkyttää kehoa ja mieltä ja saa aikaan jatkuvan hälytystilan. Masennuksesta ja uupumuksesta kärsivillä melu pahentaa oloa entisestään.
Mutta mitä se melu oikein on? Melu määritellään ääneksi, joka häiritsee etenkin siksi, ettei sitä voi itse hallita. Parasta aivollesi –kirjassamme vertasin melua mustekalaan.

Melu on kuin mustekala, joka tunkee lonkeroitaan ihmisen kiusaksi: se häiritsee yöunta, heikentää kuuloa, kohottaa verenpainetta, kuormittaa mielenterveyttä, ahdistaa ja tekee aggressiiviseksi. Ja häiritsee keskittymiskykyäkin.

Kukapa ei olisi kokenut sitä kammottavaa väsymystä ja uupumusta parin tunnin shoppailureissun jälkeen! Kauppakeskusten hälinä ja musiikillinen ääniroska, kiireinen ja kireä ilmapiiri tarttuvat takkiin ja kotona mehut ovat poissa. On saatava olla rauhassa ja hiljaa.

Luonto paras melunpakopaikka

Kun sitten alkaa ymmärtää, että kireyden, ahdistuksen, uupumuksen ja monien stressioireiden taustalla voikin olla melu, sitä voi lähteä torjumaan metsästämällä hiljaisuutta. Hiljaisuus on parasta melumyrkyn vastalääkettä. Melua torjuakseen voi jatkossa piipahtaa kesken ostosreissun kirjastoon, kirkkoon tai vaikka museoon. Siellä voi antaa armoa aivoilleen ja hengitellä rauhassa sekä keskittyä joko taiteeseen tai vain olemiseen.

Meluisan työpäivän jälkeen olo ei kohene televisiota tai radiota avaamalla. On parempi olla hetki hiljaa kuin täyttää tila mainoksilla ja uutisilla. Parasta olisi lähteä ulos luontoon. Luonto onkin tutkitusti monille parhain melunpakopaikka. Mutta jos luontoon ei pääse, voi korvikkeeksi kuunnella erilaisia luonnonääni-cd-levyjä: linnun laulua, tulen ritinää, metsän ääniä, meren aaltojen pauhua.

Melu on aivojen ja sydämen vihollinen, mutta sitä ei tarvitse päästää niskan päälle. Melumyrkkyä voi torjua ihanilla keinoilla, kuten vaikkapa istumalla hiljaa saunan lauteilla ja tuijottamalla kynttilänliekkiä tai takassa ritisevää elävää tulta.

Sydämen voi vaihtaa, mutta ei aivoja. Siksi niistä kannattaa pitää yhtä hyvää huolta kuin rakkaimmistaan.

 Autumn lime tree leaf and snow
Tämä Raija Kivimetsän blogi on muokattu aiemmin Hidasta elämää –sivustolla julkaistusta blogista.

Takaisin

Pin It on Pinterest

Share This