Häärin keittiössä ja klassinen musiikki soi taustalla. Leikkaan paprikaa, sipulia, kurkkua ja lohkon luomutomaatteja. Kaivan jääkaapista esiin lampaanmaito-fetaa. Valmistan iltapalaksi kreikkalaista salaattia, täydellistä aivoruokaa.
Maailmalla on jo useita tutkimuksia siitä, että Välimeren ruokavalio tukee sydän- ja aivoterveyttä. Samoihin tuloksiin päästiin muutama vuosi sitten suomalaistutkimuksessa. Kävi ilmi, että Välimeren ruokavalion opeilla muistisairauksien syntyä, kehittymistä ja ilmentymistä voidaan ehkäistä ja hidastaa. Se on iso ilouutinen! Vaikka meillä olisi geneettinen alttius sairastumiseen, sairaus ei välttämättä puhkea, jos syömme oikeaoppisesti ja terveellisesti – etenkin keski-iässä.
On ihanaa tajuta syöneensä jo vuosikausia aivoja hellivää ja muistisairauksia ehkäisevää ruokaa. Terveellisesti syöminen ei välimerellisesti syötäessä kuitenkaan tarkoita tiukkoja sääntöjä eikä syömisen suorittamista. Terveystoimittajana näen liian monia tuskaisia tarinoita liiallisen ruokarajoitteisuuden elämänhalua ja –iloa nakertavasta vaikutuksesta. Syöminen saa olla ihanaa ja onnelliseksi tekevää. Välimerellinen ruoka on herkullista ja sen syömiseen kuuluu yhteisöllisyys.
Kreikkalainen salaatti on täydellistä aivoruokaa.
Villiä vihreää ja lähiruokaa
Mitä ihmettä sitten oikein syön? Syön aitoa ruokaa. En valmisruokia enkä lisäaineilla kyllästettyjä ruokia. Vältän valkoista sokeria enkä syö gluteeniviljoja. Syön luomua ja villiä, todellista ilmaista lähiruokaa. Popsin luomukananmunia, villivihanneksia, luomukasviksia, erityisesti kaaleja, kesäkurpitsaa, bataattia ja porkkanoita ja papuja. Syön rasvaista kalaa ja villikalaa, pähkinöitä ja manteleita, lampaan- ja vuohenmaitojuustoja. Lorautan kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä aamupuuron päälle ja salaattien kastikkeeksi. Juon aina kahvini luomuna ja syön myös kipollisen mustikoita päivittäin. Jos tekee mieli herkutella, nappaan tummaa suklaata suuhuni.
Koko perheeni syö villivihanneksia päivittäin ympäri vuoden. Varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn luonto tarjoaa meille kaikille ilmaista ja hyvinvointia edistävää ruokaa: villivihanneksia ja villiyrttejä. Syön tätä hortaa päivittäin tuoreena koko satokauden ajan. Säilön myös satoa kuivaamalla ja pakastamalla pimeän ja väsyttävän talven varalle. Suomalainen villinä kasvanut villivihannes päihittää mielestäni mennen tullen tuontikasvikset ja -hedelmät.
Voikukka on maksan hyvä ystävä.
Aivoystävällisen ja muistia hoitavan aterioistani tekevät erityisesti voikukanlehtien ja muiden villivihannesten ja kaalikasvien yletön lehtivihreä ja runsaat antioksidantit, mustikoiden antosyaani, kananmunan koliini ja kahvin verenkiertoa vilkastuttava kofeiini. Rasvainen kala on myös aivoruokien aatelia ja sitä on hyvä syödä vähintään pari kertaa viikossa. Pähkinöistä ja manteleista saan myös hyvälaatuista rasvaa, huippulaatuista proteiinia ja kuitua.
Vaikka luonnossa on kymmeniä syötäviä ja hyvinvointia tukevia kasveja, voikukka on minulle paras. Nautin voikukkaa sen maksaa ja suolistoa hoitavien ominaisuuksien tähden. Maksan hyvinvointi on tärkeää aivojenkin kannalta. Sitäpaitsi voikukka kaunistaa, poistaa turvotusta ja antaa virtaa. Jokainen nainen haluaa näyttää hyvältä ja kaunistamiseen voikukka sopii mitä parhaiten. Toki syön monipuolisesti muitakin villivihanneksia nokkosesta vuohenputkeen ja litulaukkaan.
Kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy hoitaa sydäntä ja aivoja.
Aivot ovat sitä mitä syöt
Ruuan merkitys aivojen koostumukseen on erittäin tärkeä. Aivot muodostuvat siitä ravinnosta jota nautimme. Jos syömme roskaa, aivot ovat ahdingossa. Syömällä laadukkaammin voimme merkittävästi vaikuttaa siihen kehittyykö meille muistisairaus ikääntyessä. Valtavasti yleistynyt Alzheimerin tauti kehittyy pitkän ajan kuluessa ja keski-iän ruokatottumuksilla voi joko edistää tai ehkäistä sairauden puhkeamista. Uudet tutkimukset antavat viitteitä siitä, että monien muistisairauksien taustalla piilee suoliston huono kunto. Nykytutkimusten valossa suolisto on toiset aivot. Ja jos suolisto on huonossa kunnossa, se vaikuttaa aivoihin ja päinvastoin.
Kreikkalainen salaattini alkaa olla valmis. Maistelen vielä muhevia kalamata-oliiveja ja lorautan salaatin päälle kylmäpuristettua oliiviöljyä. Jälkiruuaksi olen tehnyt mustikoista, nokkosensiemenistä, banaanista ja chiasta ihanaa vanukasta. Aivojen hoitaminen on siis näin helppoa ja herkullista. Kun istahdan ruokapöytään perheeni kanssa, rakkaushormoni oksitosiini ryöppyää. Kaadamme laseihin luomupunaviiniä ja kilistämme sille, että perhe on koolla. Tätä on syömisen ilo!