Krooniseen kipuun liittyy usein stressi

Krooniseen kipuun liittyy usein stressi

posted in: Uutiset, Vieras | 0
Vakituinen vieraskynäilijämme Karita Palomäki on ammatinharjoittajana työskentelevä psykofyysinen fysioterapeutti, jonka mielenkiinnon kohteena on erityisesti kehon ja mielen yhteys. Karita toimii myös META-Health- ja EFT-kouluttajana (Emotional Freedom Techniques) ja NLP työnohjaajana. Lisäksi hän kirjoittaa Hidasta elämää –sivustolle artikkelisarjaa teemalla Terveys ja tunteet. Karitan kotisivut: www.mieliliike.fi. Tässä blogipostauksessaan Karita Palomäki keskittyy krooniseen kipuun ja aivoihin.

Kivun tunne on aina totta ja jokaiselle meistä subjektiivinen kokemus. Akuutti ja krooninen kipu ovat kuitenkin eri tasoilta tarkasteltuna hyvinkin eri asioita. Akuutti kipu kertoo olemassa olevasta kudosvauriosta, ja on sen vuoksi erittäin tärkeää, että kuuntelemme tätä kipua. Kipu ikään kuin varoittaa siitä, että joku on kehossa hetkellisesti ”pielessä” ja nyt on hyvä tarkistaa mistä on kysymys. Kysymyksessä voi olla luunmurtuma, revähdys, tulehdus tai vastaava muutos tai vaurio kudosrakenteessa.

Kroonisesta kivusta puhutaan, jos kipu on jatkunut säännöllisenä 3-4 kuukauden ajan. Ajatellaan, että siinä ajassa – mikäli on ollut kyse kudosvauriosta – keho on jo kyennyt luonnollisen itseparanemismekanismin avulla korjaamaan kudosvaurion.

Kroonista kipua on vähitellen alettu ymmärtämään syvemmin, kun uutta tutkimustietoa on alkanut tulla lisää. Kroonisen kivun mekanismiin liittyy sekä fyysinen että myös emotionaalinen taso sekä se, miten ympäristön erilaiset ärsykkeet vaikuttavat kivun kokemukseen (katso ao. kuva). Sekä akuutimpi että krooninen kipukokemus ovat siis AINA myös ”korvien välissä”, vaikka tällä lauseella onkin ollut perinteisesti ikävä kaiku. Ja lisäksi, yksilölliset tunnereaktiot ja stressi vaikuttavat aina kipukokemukseen.

 

Karitan kuva

KUVA: Kroonisen kivun ”sipulimalli” (Waddell G. 1998. The Back Pain Revolution. Churchill Livingstone)

Aina stressi taustalla

Kipukokemukseen siis liittyy lähes aina stressi, ja koska stressi on osa autonomisen hermoston toimintaa, on aivoilla senkin vuoksi merkittävä rooli kivun säätelyssä. Pitkittyneeseen kipuun liittyvä stressi voi syntyä esimerkiksi koettujen tunteiden seurauksena ja omasta tavasta suhtautua jatkuvaan kipuun.

Krooninen kipu lisää lähes aina kärsimyksen kokemusta. Kärsimyksestä seuraavan stressin seurauksena on vaarana, että menetämme yhteyden kehoon. Kärsimyksen tunteen lisäksi pelko on toinen merkittävä stressiä lisäävä tunne. Esimerkiksi alaselkäkipuinen ihminen saattaa pelätä voimakkaan kivun ilmaantumista niin, että alkaa vaistonvaraisesti varomaan liikkumista, koska hänellä on sisäinen ajatus ja tunne, että selkä jollakin tavalla pettää kiputilanteessa.

Syntyy kroonisen kivun noidankehä, josta on vaikea yksin päästä irti. Kipu lisää pelkoa ja kärsimystä, ja kärsimys ja pelko lisäävät stressiä. Varhaisemmissa aivojen osissa sympaattinen eli stressihermosto ja aivojen pelkokeskus aktivoituvat. Stressin seurauksena lihakset jännittyvät, hengitys pinnallistuu, vatsan toiminta lamaantuu. Nämä reaktiot taas itsessään voivat aiheuttaa kipua ja pahentaa alkuperäistä kipua. Ei ihme, että krooninen kipu on monimutkainen ja haastava kokonaisuus!

Mistä sitten lähteä liikkeelle, jos kipu on kroonistunut?

Oma näkemykseni on, että olisi viisasta lähteä liikkeelle kehotietoisuudesta ja oman kehontuntuman edistämisestä. Kipua kokiessamme meille tyypillisesti tulee tarve päästä siitä eroon monin tavoin. Tästä voi seurata se, että kehomieli turtuu kaikenlaisille tuntemuksille ja viesteille, joiden olisi kuitenkin hyvä sallia tulla tietoisuuteen.

Tällaisessa tilanteessa luottamus omaan kehoon kärsii, ja se entisestään voi lisätä pelkoa ja huolta siitä, mitä minulle on tapahtumassa. Loppuuko tämä kipu koskaan. Luottamus herää vain kuuntelemalla kehoa ja sen viestejä.

Sekä tietoinen läsnäolo että hengitys ovat monella tavalla hyviä keinoja edistää kehontuntumaa ja vaikuttaa kipukokemukseen. Hengitys on autonomisen hermoston toiminnoista ainoa, johon voit tietoisesti vaikuttaa. Sen vuoksi säätelemällä omaa hengitystäsi voit vaikuttaa stressin määrään ja sitä kautta myös kivun tunteeseen. On myös olemassa erilaisia hengitys- ja mielikuvaharjoituksia, jotka on kehitetty erityisesti kivunhoitoon.

Tunnetyöskentelyyn avuksi

Tunnetyöskentelyssä itse hyödynnän erityisesti energiapsykologisia menetelmiä, kuten EFT:tä (emotional freedom techniques). EFT perustuu akupunktiopisteiden stimulointiin omilla sormenpäillä tietyn protokollan mukaan. EFT:ssä yhdistellään erilaisia menetelmiä akupistestimulaatioon, esimerkiksi tietoista hyväksyvää läsnäoloa, NLP:tä ja kognitiivisen terapian osia. Tämän vuoksi EFT:n avulla voidaan vaikuttaa kipuunkin monilla eri tasoilla: kehontuntemusten ja tunnetilojen tiedostamisen, hyväksyvän havainnoinnin sekä ajatusten ja uskomusten tasoilla.

TRE (tension, stress & trauma relasing exercises) on kokonaisvaltainen stressinpurkumenetelmä, jossa aktivoidaan kehoon spontaani lihasvärinä tiettyjen alkuharjoitteiden avulla. Tämä lihasvärinä purkaa tehokkaasti sekä kehon että mielen tason stressiä, koska se kohdistuu suoraan aivorungossa olevaan autonomiseen hermostoon, tasapainottaen sitä. Tasapainottaminen tarkoittaa tässä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välistä tasapainotilaa. Kun stressi saadaan myös lihaksista vapautettua, tämä purkaa myös samalla kroonista kipua.

Kipu on siis aina kehon, aivojen, mielen, tunteiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksessa syntynyt kokemus. Tämän vuoksi myös kivunhoitokeinoja täytyisi päivittää nyky-ymmärryksen tasolle.

*****

Psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki on yhdessä kipupsykologi Juha Siiran kanssa kirjoittamassa kirjaa kroonisesta kivusta ja uusista keinoista hoitaa ja säädellä kipua. Lisätietoa aiheesta: mieliliike@gmail.com (Karita Palomäki).