Haavoittuvaa ja haavoittavaa teknologiaa

Haavoittuvaa ja haavoittavaa teknologiaa

posted in: Blogi, Uutiset, Vieras | 0

Vieraskynämme tietokirjailija Erja Tamminen pohtii, miten uusi teknologia on kaksiteräinen miekka. Langaton teknologia on hyvä renki mutta huono isäntä. Jos kohtuullisuuden periaate unohdetaan, olemme helposti liian riippuvaisia häiriöalttiista ja yhteiskunnallisesti syrjäyttävästä teknologiasta, joka itsessään aiheuttaa myös terveysriskin, erityisesti aivoille.

Viime aikoina uutisoidut Soneran verkkojen häiriöt todistavat matkapuhelinteknologian haavoittuvuudesta. Hätäpuhelujen kulku (ainakin sähkökatkosten aikana), terveydenhuollon sovellukset, kotien sekä työpaikkojen viestintä kokonaisuudessaan ovat aika ajoin lamaantumaisillaan.

Professori Jukka Lempiäinen kommentoi tilannetta YLE, 1.2.2016:

Yhteiskuntamme luottaa sinisilmäisesti matkapuhelinverkkoihin, joita ei ole alun perin suunniteltu tämän tyyppiseen luottamustehtävään. Vaikka Suomessa on Euroopan parhaat matkapuhelinverkot, on silti hyvä muistaa, että niiden varaan ei voida automaattisesti laskea kaikkea.”

Terveysriskien kriittistä pohdintaa tarvitaan

Lempiäisen kaltaiset asiantuntijat voisivat laajentaa Suomessa niin harvinaisen kriittistä ja tervettä pohdintaansa. Langaton teknologia on haavoittuvaa, mutta voi itsessään myös haavoittaa: Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli 2011 langattomat verkot mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle.

Luokitus koskee peruskännyköitä. Älypuhelimien aikakaudella, kun tutkimustietoa on kertynyt lisää, moni tiedemies olisi valmis tiukentamaan kannanottoa jo kategoriaan ”todennäköisesti karsinogeeninen ihmiselle”. Suomessa tällaiset luokitukset ohitetaan, vaikka turvallisuutta ja rehellisyyttä pidetään keskeisinä suomalaisina arvoina. Monissa tutkimuksissa on myös havaittu, miten voimakkaat langattomat kentät, kuten liikkuvassa autossa, heikentävät aivojen suorituskykyä. Tämä näkyy osaltaan liikenteen turvallisuudessa ja työtehoissa aivojen haavoittuvuuden lisäksi.

Älyteknologia on laajennettu terveydenhuoltoon

Yrityselämässä korostetaan usein jo ”heikkojen signaalien” tunnistamisen merkitystä. Näin toimimalla vältetään suurimmat katastrofit, mutta korvat sulkemalla törmätään niihin. Suomi jatkaa panostamistaan matkapuhelinteknologiaan myös terveydenhuollossa: Teknologian avulla voidaan ohjata lääkkeiden annostelua, seurata sydämen sykettä, verenpainetta, unta, silmänpainetta, vanhukset voivat tarvittaessa kuvata kotonaan sisäkorvan tai retinan ja lähettää tiedot verkkolääkärille. Kaikki edellä kuvattu tapahtuu älypuhelinsovelluksilla.

 

Herääkin kysymys, onkohan vanhuksilla kovin korkeita valmiuksia älylaitteiden käyttöön, kun jo peruskännykänkin käyttö on monelle ylivoimaista? Voiko häiriöalttiin teknologian kykyyn luottaa lääkkeiden annostelussa? Vastaavatko operaattorit hoitovirheistä?

Korkean ICT-valmiuden sijaan viranomaisten olisi pikaisesti pohdittava: edistääkö mahdollisesti karsinogeeninen älyteknologia kansanterveyttä, turvallisuudesta puhumattakaan. Vai tervehdyttääkö se vain alan bisnestä? Tuskin sitäkään, mikäli WHO tiukentaa luokitustaan kategoriaan ”todennäköisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”. Tähän todennäköisesti koittavaan aikaan pitäisi varautua, jotta työpaikat eivät katoa yllätyksenä, kuten Salossa tai Oulussa suhdanteiden vaihtuessa.

Langattoman teknologian ympärillä pyörivät kuitenkin niin suuret rahat, että riskit mielellään sivuutetaan, kun miljardit vaihtavat omistajaa. Järkevämpää olisi ehkä panostaa keinoihin ja tuotteisiin, joilla kuluttaja voi suojautua paremmin joka puolella lisääntyneiden langattomien kenttien haittavaikutuksilta.

Erja Tamminen on yrittäjä ja tietokirjailija, joka on käsitellyt sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamia haasteita aivoille jo useissa teoksissaan. Hän on kirjoittanut seuraavat teokset: Ihmiskunta ja langaton peli, 2005, Matkapuhelinteknologia – mitkä ovat terveysriskit, 2007 ja Langaton teknologia ja terveys, 2011, Sähköä ilmassa, kolmas painos 2015. Erjan kotisivut: www.sahkoailmassa.fi.