Ääniä yläkerrasta

Ääniä yläkerrasta

posted in: Blogi, Uutiset, Vieras | 0
Vakituinen vieraskynäilijämme Sirja Blixt on enneagrammiohjaaja ETNT (Enneagram Teacher in the Narrative Tradition), toimittaja ja ikimyönteinen isoäiti, joka on loputtoman innostunut ihmisistä ja elämästä. Universumista puhumattakaan. Tässä blogipostauksessaan Sirja pohdiskelee niin fyysistä kuin henkistä liikkumista.

 

Yläkerran naapurit ovat ryhtyneet kohottamaan kuntoaan. Heille on vastikään hankittu juoksumatto ja sieltä kuuluva tasainen jumputus on nyt osa elämääni. Alkuun kiukutti hieman kuunnella noin kolmen vartin pituisia lenkkejä kerran tai kahdesti päivässä. Sitten päätin olla harmistumatta ja ajatella, että se on esimerkillistä. Ehkä ne päivälenkit ovat kolmen lapsen kotiäidin ainoa tilaisuus kuntoilla, ja alkuiltaa rytmittävät askeleet taas työstä kotiutuneen isän hetki itselleen. Tiedä, vaikka katselisivat Emmerdalea kanssani.

Oma liikuntani on nykyään vähäistä entisiin vuosiin verrattuna. Nuorempana harrastin aktiivisesti tennistä ja jonkin verran golfia, ja kävelin lähes päivittäin keskimäärin viiden kilometrin lenkkejä rivakalla vauhdilla. Nyt ovat ohjelmistossa vain satunnaiset uimahallikäynnit ja pari kolme kertaa viikossa tehdyt kolme neljän kilometrin kävelyt. Kauppamatkoja niihin ei sentään lasketa.

Itselle sopivasti

Koska olen vanhetessani tullut entistä mukavuudenhaluisemmaksi ja joustavammaksi, olen myös oppinut soveltamaan asioita mieleni mukaan. Mikä sen ihanampaa kuin olla sovussa itsensä kanssa!

Lainasin siskolta pienet käsipainot, mutta kehitin mahdollisimman helpon käsivarsitreenin. Naisille vinkiksi, että esimerkiksi alleja voi harjoittaa sohvalla löhöten käsinojan yli. Kokeilkaa vaikka.

Mopinvarsi on sopivan mittainen sauvaharjoittelua varten. Pidän sitä yleensä sohvan vieressä lattialla, että noustessani telkkarin äärestä näen sen ja tulen silloin tällöin huitoneeksi muutaman liikkeen.

Tasapainolaudan ongin imuroidessani esiin sohvan alta ja keikun sillä sen verran, että tiedän vielä pysyväni pystyssä. Lastenlapset muuten ihailevat isoäitiä, joka seisoo tasapainolaudalla yhdellä jalalla useita kymmeniä sekunteja. Kohta ne kyllä päihittävät minut siinäkin lajissa. Pitäisi siivota useammin.

Iso jumppapallo on lepopaikka. Sen päällä leväten avaan rintarankaani, joka vuosikymmenien kirjoittamisesta on aina vaan kohtalaisen tiukka. Tuntuu helpottavalta levittää kädet ja antaa rintalastan ja kylkiluiden liitosten natista.

Hikeä ja hymyä

Aamuni aloitan usein kymmenen minuutin venyttelyllä  tai Chi kung –liikunnalla. Jälkimmäisen taisin valita järkisyistä: helppoutensa vuoksi. Mutta lievä tasapainoilu sekä hengityksen ja liikkeen yhtäaikaisuus ja sopiva rytmi ovatkin tehokasta jumppaa. Sanovat sen ja Tai chin sopivan mainiosti iäkkäillekin.

Olen kuullut sanottavan No pain – no gain. Olen eri mieltä. Tiedän, että on liikuttava hikoiluun asti, jotta rasittaa elimistöään riittävästi, mutta uskon, että myös kaikki se liikunta, minkä tekee ilman kovaa rasitusta ja hampaidenkiristelyä, on hyväksi. Myös aivoille. Mieluummin hymy kuin veren maku huulilla.

Varsinaisesti harjoitan aivojani lähinnä tekemällä päivittäin sudokuja ja lukemalla paljon kirjoja. Rakkaan enneagrammiharrastukseni ansiosta saan ja joudun rasittamaan pääkoppaani, sillä vaikka enneagrammikirjallisuutta on jonkin verran suomeksikin, sitä on paljon enemmän englanniksi.

Italian opiskelu on toistaiseksi hieman jäähyllä, mutta Facebookissa seuraan muutamia italiankielisiä sivuja, joiden avulla yritän pitää vuoden mittaista kielitaitoani yllä ja opin uusiakin sanoja.

Erimielisyys kunniaan

Vähiten aivoja stimuloivia eivät ole keskustelut ystävien kanssa. Parasta ne ovat silloin, kun mielipiteet eroavat toisistaan ja aivosolut saavat ahkeroida löytääkseen hyviä perusteluja oman kantani vahvistamiseksi. Tai kun ne joustavat huomatessaan toisen argumenttien olevan riittäviä muokatakseen ajattelumaailmaani uudenlaiseksi.

Toimivat ja riittävän vahvat lihakset ovat tarpeen, mutta ihan ensin on kuitenkin hyvä hankkia niin vahvat aivot, että ne patistavat liikkumaan. Kun aivot oppivat janoamaan happea, tulee ulkoilleeksi silloinkin, kun vesi vihmoo, loska lotisee tai helle hikoiluttaa. Sen jälkeen keho, mieli ja tunteet ovat suihkunraikkaina sopusoinnussa.